Rv 35

5 viikkoa laskettuun aikaan!

Tuntuu hassulta, kun rv 5 en edes vielä tiennyt olevani raskaana ja nyt on enään sen verran matkaa jäljellä. (Ellei mene parilla viikolla yli). Tulee jotenkin erittäin haikea ja herkistynyt olotila, kun alkaa miettimään kaikkea tapahtunutta ja sitä miten H-hetki on jo lähellä. Synnytys pelottaa/jännittää, myös se pahentaako Fibromyalgia synnytyskipuja vai onko sillä mitään vaikutusta asiaan. Myös se, tuleeko lähtö yöllä vai päivällä, onko Markus vielä silloin töissä vai kotona jännittää. Toivon niin paljon että Pähkinä pysyy masussa laskettuun asti, jotta Markus pääsee kotiin Vantaalta. Ollaankin jo sovittu, että viikonlopun jälkeen hän tulee tänne kotiin joka viikko, koska laskettu alkaa olla niin lähellä. Sovittu on myös se, että kavereiden kanssa juhlinnat loppuu (josta meillä ei onneksi ole ongelmaa ollut) ja puhelin pidetään aina päällä ja ulottuvilla. Todellakin toivon Markuksen olevan paikalla silloin kun olen synnyttämässä.


Masua


Pähkinä on viime päivinä ollut erittäin aktiivinen. Äidin kanssa ihailtiin möyrintää ja puskemista. Jotenkin ihanaa vuorovaikutusta toisen kanssa kun silittelee masua ja sieltä saa vastaukseksi tönäämisiä ja muljasuja. Alkaa kaikkia oleen paljon realistisempaa. Viikonlopun aikana maha tuli esiin todella hyvin. Ei ihme että on kamalia kipuja ollut ja mahaa kutittanut. Toivottavasti noita raitoja nyt ei tuu masuun. (Kuvassa näkyy raapale, ei onneksi raskausarpi) Sen verran pinnallisesti ajattelen mahasta :D

Rv 35+0 aamumasu.

Mökkeilyä
 (taas)


Viime viikolla lähdettiin mökkeilemään. Piti kännykällä tehdä siitä postausta, mutta kännykällä tehdyt postaukset on aina niin typerän näkösiä, kun en saa kuvia keskitettyä, joten jätin sen väliin. Ajattelin lähinnä kuvin kertoa meidän reissusta. Meillä on mökki onneksi niin lähellä, että vaikka sieltä pitäisi kiireesti päästä sairaalaan, ei matkaan menisi kauan ja sinne on muutenkin helppo lähteä lyhyen matkan takia.
Tässä kuitenkin kuvia:

Kuvaa matkan varrelta, aivan ihanat maisemat :)

Reno on todellinen mökkikoira. Toivon että joskus vielä Renon elinaikana päästäisiin asumaan pari/omakotitaloon.

Mitäs me mökkeilijät.

Yöt oli tuskasia nukkua kuumuuden takia. Joten ei muuta kuin viideltä aamulla steppailemaan ulos.

Ja tuli vähän liikaa steppailtua, kummatkin kengät meni rikki. Näillä oli kiva talsia sitten kotipihassa.

Uuvuttava reissu takana, meidän piti pulloja viedä, mutta Renon mielestä ne sopi paremmin tyynyiksi.

Kotona

Kokeilin viime viikolla väkertää vessapaperista, rautalangasta ja maalista itse sisustuskirjaimia. Nooh... Näissä ainakin näkyy oma käden jälki, jos ei muuta :D Markus nauroi että meillä on vessapaperia nyt sitten seinilläkin. Ihana yllätys kotiin tullessa oli se, että synttärilahjaksi saamani kukkakimppu oli avannut nuppunsa. Viikon lojunut maljakossa ja edelleen näyttää kukat kauniilta. Maljakon löysin 1 eurolla viime viikolla jonkun pihakirppikseltä. Mallista tai vuosiluvusta ei tosiaan mitään tietoa, luulen että on tosi vanha. Ainakin oli niin likainen ja paksua lasia, ettei taida olla made in china.

Ihanaa alkanutta viikkoa!