Rv 38 + Synnytystapa-arvio

Tänään täyttyi 38 viikkoa.

Eli tasan kaksi viikkoa laskettuun.

Joku piti mua hereillä klo 00-03 välisen ajan viime yönä, soittamalla jatkuvasti prepaidillansa. En puhelinta halunnut sulkea sen takia, jos vaikka lähtö synnärille sattuisi tulemaan. Kolmen jälkeen meni hermot ja lähetin soittajalle vihaista viestiä, johon ei sitten ikinä vastannut. Soittelut loppuivat, mutta jatkuivat päivällä 11-13 välillä. Huoh, jos kyseessä olisi joku tuttu, olisi hän vastannut viestiin, laittanut watsappiin tai fbhen viestiä. Toivottavasti ei soita uudelleen, ei huvita tuommoiselle vastata :D

MASU

Masulle kuuluu ihan hyvää. Supistelut ollut kipeitä ja niitä on viimeisen viikon sisään ollut paljon, mutta nyt hieman hellittänyt. Neuvola on ylihuomenna, jolloin saan taas tietää onko sf mitta vielä kasvanut. Arpia ei ole vielä masuun tullut, toivottavasti niiltä säästytään!

Synnytystapa-arvio

O-ouuuu...

Ei meinaan mennyt niinkuin toivoin!

Viime kerralla lääkäri sanoi, että pikkuinen kyllä kääntyy vielä ympäri, mutta näin ei ollut tapahtunut. Perätilasynnytys pelottaa järjettömästi, eikä todellakaan nyt helpottanut nykyista jännittämistä. Aluksi pelkäsin noiden lonkkien takia synnytystä, mutta nyt pelkään vielä enemmän, että mitä tapahtuu. 

Sisätutkimuksessa ilmeni, että kaulaa jäljellä vielä sen 2cm mutta ollaankin jo sormelle auki :o

Hyi mikä ajatus, lääkäri tökki meidän pikkuista, vain pelkkä kalvo välissä. Eli paikat alkaa pikkuhiljaa kyllä oleen jo kypsät. Pieni oli aika alhaalle majoittautunut.

Kaksi lääkäriä yrittivät kääntää pientä, mutta eivät onnistuneet. Teki niiiiiiiin kipeetä koko kääntöyritys, että en todellakaan enään ikinä suostu moiseen. Olin joltain kuullut että ei se kääntäminen satu. Ja pyh! Tuntui että koko lantio olisi musertunut ja yrjö lentänyt. Selkä ei tykännyt hommasta yhtään. Pähkinää yritettiin "kaivaa" ylemmäs, se sattui. Toisella yrittämällä Pähkinä puuttui peliin. Erikoistunut lääkäri sai vauvasta hyvän otteen, sai melkein poikittaiseen asentoon käännettyä vauvan, mutta Pähkinä puski jaloilla vastaan. Tuntui että nyt se todellakin tulee kyljestä ulos, kylkiluut sai osumaa ja sen jälkeen tuntui että kohtu repee vasemmasta reunasta. Aikansa tapeltua, Pähkinällä meni selvästi hermot koko hommaan, samalla ku puski toisella jalalla kylkeä vasten ja laittoi hanttiin, päätti hän vetää toisen jalan koukkuun ja alkaa potkia lääkäriä. Siinä sitten kaksi lääkäriä ja hoitajaopiskelija tuijottelivat mahaani ja toinen lääkäri ihmetteli oikein ääneen että kuinka jääräpäinen lapsi, kun koko käsi heilui. Tässä kohtaa en kyllä tuntenu enää erillisiä potkuja, teki mieli vain itkeä.

Päätettiin että kääntämistä ei enään yritetä ja viikon päästä uudelleen. Nyt mun pitää miettiä kolmea eri vaihtoehtoa. Eli jos Pähkinä kääntyy maanantaihin mennessä, on edessä synnytyksen käynnistys, jottei pääse kääntymään perätilaan uudelleen. Jos pieni majailee edelleen perätilassa, suuntana lonkkien magneettikuvaus. Kuvien perusteella pohditaan synnytetäänkö alateitse (riittäkö lantio) vai tehdäänkö sektio.

Sen jälkeen makasinkin puoli tuntia käyrillä, Pähkinän sykkeet oli hyvät ja sain lähteä kotiin. Markuksen kanssa pohdittiin ensi viikon aikatauluja, että miten olisi järkevä toimia, koska työsoppari päättyy vasta 16. päivä. Markus tulee Vantaalta maanantaina sairaalalle mukaan jännittämään. Onneksi mulla on tuo ukko, ei tarvitse ihan yksin kuitenkaan olla. Tän arvion piti helpottaa mun huolia, ei pahentaa niitä.

En olisi uskonut, että tässä raskaudessa pitää vielä tämmönen loppuhuipennus olla...

ULTRA

Positiivista, sain pyynnöstä pari hassua kuvaa. Ei näistä kyllä meinaa selkoa enään saada, mutta ihana kun pääsin Markukselle näitä lähettämään, kun toinen ei päässyt itse käynnille mukaan :) En tiedä tuosta alemmasta kuvasta, että katsooko tuo pikkuinen nyt suoraan eteen päin, vaiko vasemmalle. Käden vieressä oleva tumma ympyrä on kuitenkin silmä :D

Huh tämmöinen viikon alku meillä, 

toivottavasti muilla alkanut paremmin! ♥

Rv 20 + rakenneultra

Jännäri maanantai

Eilinen (maanantai) oli aika jännittävä päivä. 

Kuntoutuksen työharjoittelu alkoi ja iltapäivällä oli tiedossa rakenneultra.

 En saanu yöllä nukuttua melkein ollenkaan, koska jännitin sitä, suostuisiko pähkinä poseeraamaan hyvin, saataisiinko hyviä kuvia, olisiko kaikki kunnossa ja ennen kaikkia se jännitti, että kumpi olisi tulossa, tyttö vai poika. Miekkosella oli sunnuntaina tyttöolo ja aamulla poikaolo. Itsellä enimmäkseen poikaolo jostain syystä ollut, johtuen varmaan siitä alkuraskauden unesta. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä näin unta että olin ultrattavana ja luulin kovasti että poika tulisi, mutta tulokas olisikin tyttö. Heräsin hieman hämmentyneenä ja pyörin varmaan kaksi tuntia sängyssä. Onneksi ihana pikkuiseni muistuttelee olemasta olostansa päivittäin silloin tällöin, kutittelee ja potkiskelee :) Tässä vähän aamulta masukuvaa.
Pikkumasu :)

Rv 20+0

Työharjoittelu 

Työharjoittelu alkoi hyvin ja työporukka todella mukavaa. Rento meininki ja uskaltaa kysyäkin neuvoa ja työtehtäviä, eikä tarvi ollenkaan jännittää suun avaamista. Työympäristökin on mukava ja viihtyisä ja kaiken kukkuraksi hese löytyy ihan vierestä. Ehkä vähän liiankin lähellä, tulee käytyä sit joka päivä niin kauan kunnes alkaa hesemätöt tuleen korvista. On vaan kovin virallinen olo kun sain oikein työpaidankin, harjoittelija kyltti vaan puuttuu vielä. 

Rakenneultra

Rv 20+0 2D

Rakenneultra oli siis iltapäivällä ja saatiin miekkosen kanssa kyyti äidiltäni sinne. Meinasin kuolla autoon pelkästä jännityksestä ja sykkeen nousemisesta. Enkä ehtinyt odotushuoneessakaan kauaa rauhottumaan kun meitä jo kutsuttiin sisään (jännittää taas pelkkä ajatuskin jännittämisestä).
Pähkinä oli sielä oikein kippurassa, varpaat nenässä kiinni, eikä sitten mitenkään meinannut poseerata nätisti. Oli kierosti vielä ujuttanut naamansa istukan taakse, mikä vaikeutti sitten kuvien ottamista. Kaikki oli pikkuisella kunnossa, pituutta arviolta 25cm ja painoarvio 304g. Liikkeetkin oli normaalit. Kaikki tarkistettiin luita, sydämiä ja aivoja myöten, myös verisuonia, munuaisia ja ties mitä katsottiin (se oli tylsää ja ällöttävää). Parisen päivää sippoisempi kuin ikäisensä yleensä mutta ei hälyttävästi. Ei kyllä ole ihmekään, omat geenini ovat pienet luut ja vähän rasvaa. Pähkinä tyytyväisenä venyttelyjensä jälkeen alkoi nojailemaan kohdun seinämää vasten.
Sukupuoli saatiin myös katsottua kun pyllisteli niin pitkään, täysin 100% tietohan se ei ole ikinä :)

rv 20+0 4D

Onnitella saa tytöstä!!!!!
♥

Infoa ja Plussaa

Positiivinen raskaustesti tuli tehtyä joulukuun 25. päivänä. 

Kerron nyt pientä tausta tietoa meidän pikku perheestä.

Itse olen parturi-kampaaja yrittäjä Tampereelta ja omistan sekarotuisen hauvelin :) Pähkinän isän tapasin reilu vuosi sitten, joka oli juuri aloittanut monen vuoden opiskelut. Tapailimme kolmisen kuukautta ennen suhteen virallistamista, eli parisuhteenpäivitystä facebookkiin :D Ystävät ja perhe kyllä olivat tilanteesta kartalla ennen sitä. Elämä sujui ihan leppoisasti, pientä työressiä nyt pukkasi välillä. Nyt olen lopettamassa yritystoiminnan muutamasta syystä ja kaikki raha-, asunto- ja asumisasiat mietityttävät. Sekä se tuleva vanhemmuus. Onneks meitä kuitenkin on kaksi tässä :) Poikaystäväni on opiskelija ja opinto jäljellä vielä 3-5 vuotta. 

Lapsista olimme keskustelleet jo syksyllä, mutta suunnitelmissa se ei kuitenkaan ollut.

Puhuimme siis yleisesti tulevaisuuden haaveista ja toteuttamisesta, yhteen muuttamisesta ja kummankin elämän tottumuksista. Tupakoinnin lopettamisesta keskustelimme jo kesäkuussa, koska osa minusta halusi lopettaa ja kerrankin minulla oli joku joka tukisi siinä asiassa.  Marraskuussa onneksi sitten pääsin vihdoin irti pahasta tavasta jota kesti melki 6 vuotta. Laskiskelin tuossa yksi päivä että lopetin tupakoinnin 6 päivää raskaaksi tulemisen jälkeen, mihin olen oikein tyytyväinen kun osui niin hyvin yhteen :) Neljäs kerta toden sanoi!

Kolmet edelliset kuukautiset olivat oudot, väliä oli vain n. 2 viikkoa ja taas alkoi, vaikka olen syönyt e-pillereitä 4 vuotta. 11.11 tulin raskaaksi, ja sen jälkeen en kuukautisia ole ollutkaan. Joulukuussa pidin taukoa pillereistä 2 vkoa ja kun ei kuulunut, päätin tehdä testin. Olin silloin kuudennella viikolla. Testin tein poikaystäväni vanhemmilla ja se oli aika tunneriittoisa hetki. Itketti, pelotti, ihmetytti, nauratti ja taas itketti. Menin siis aivan sekaisin. Pohdittiin mitä pitäisi tehdä ja kuinka huono aika oli kun toisella opinnot kesken ja toisella kuntoutus tulossa. Mutta tiesin heti että lapsen aion pitää ja että omasta puolestani ainakin selviäisin hyvin. Pari päivää pihdattiin tietoa ja sitten kerrottiin poikakaverin vanhemmille. Uusivuosi menikin selvinpäin, kännäreiden touhuja tutkiessa. Kerroin omalle perheelleni kun pääsin takaisin kotiin. Pikkusiskon ensimmäinen lausahdus oli: Koska muutat pois? :D Siitä sitten alkoikin kova pohtiminen ja tuumailu tulevaisuuden suhteen. Kaikki kuitenkin ovat innoissaan ja toivovat hyvää.
Oireita on olleet myöhästyneet kuukautiset, kuumeilu, jatkuva nälkä, vessahätä, kylmänväreet, pahoinvointi, unettomat yöt, turvotus, väsymys ja enneunet raskaudesta :D

Ensimmäinen ultraus. Rv 8+2. Laskettu aika 18.8
Kuvan nähtyäni tokaisin että siinä on pähkinä.

Rv 12+1

Eilen tuli siis 12+0 täyteen ja oli toinen ultraus :) Kokemuksena paljon parempi kuin edellinen (sain traumat siitä vaginaalisestaultrauksesta). Pähkinä kuuli mun toiveen että näkyisi tarpeeksi hyvin mahan päältä ettei tarvi tikkuja työnnellä reikään, ja tuli niin hyviä kuvia! Siellä se potki kovasti ja heilutteli suoraan kameralle :) Kyllä alkaa tuntumaan entistä todemmalta koko ajan. Pelkäsin kamalasti keskenmenoa tuossa kymppiviikolla kun maha kipuili kolme päivää. Kaikki oli kunnossa, mittaa Pähkinällä oli jo päästä peppuun 5,59cm, päänhalkasija oli 1,76cm ja reisiluu oli huimat 7,7mm pitkä :) Tässä hieman mahakuvaa ja neljä kuvaa Pähkinästä♥

Tässä masua, alkuturvotus alkaa laskemaan ja näkyy jo pientä kasvua.

Sitten koko blogin stara: