Tän päivän minuutin kestänyt hetki sai mut pohtimaan taas asioita astetta syvällisemmin. Pahoittelut tästä, blogi täyttyy tätä menoa pitkistä ja syvällisistä postauksista, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin.
Pohdintojen aiheena on tällä kertaa siis äitiys, vanhemmuus sekä moralisointi. Miten lie kirjoitetaankaan, en ole sivistyssanojen taituri. Tänä päivänä arvostellaan ja puututaan hirveän usein vanhempien kasvatustapoihin sekä käyttäytymiseen, tekemiseen ja itseasiassa... aivan kaikkeen. Itse en ole tälläisen kohteeksi joutunut ennen tätä päivää. Onko ihmiset nykyään hirveän itsekkäitä, puuttuuko omasta elämästä jotain vai puretaanko oma paha olo muihin? Usein mietin, että millaista lapsiperheiden arki on ollut 100 vuotta sitten. Onko naapurin Pirkko-Petteri tullut kertomaan mikä on väärin ja mitä pitäisi tehdä, vai onko PP antanut vanhempien kasvattaa lapset omalla tavallaan, omaan kotiin sopivilla metodeilla?
Mikä ja kuka määrittää hyvän vanhemman? Kuka on oikeutettu puuttumaan toisen vanhemmuuteen? Kukaan täällä ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä, joten miksi ihmiset ovat niin tuomitsevia? Ei ketään voi lokeroida tiettyihin mielikuvalaatikoihin ja syyttää jokaista edes hieman saman tyylistä, henkistä tai ikäistä samoista asioista mitä muut tekee. Nyt vain täytyy ihmetellä, että mikä on mennyt vinksalleen? Nämä ovat siis omia ajatuksiani perustuen kuulemiini asioihin (ja toki tämän päiväiseen).
Hyvän äidin täytyy pitää langat käsissä, pitää lapselle kuria, mutta ääntä ei saa korottaa tai lasta laittaa jäähylle. Ruuaksi kelpaa vain ja ainoastaan itse tehty luomuruoka eikä siinä saa olla rasvaa tai suolaa. Maitona käy ainoastaan äidinmaito, jos tämä ei onnistu niin rasvatonta maitoa, kevyt tai täysmaito ei tule kuuloonkaan. Aurinko rasvaa pitää käyttää suurella suojalla, mutta ei liian pienelle ihmiselle kuitenkaan. Pienelle lapselle ei voi antaa mehua, koska siinä on liika sokeria, vaikka se olisi sokeritonta ja lisäaineetonta. Lasta ei voi viedä pikaruokaravintoloihin, koska verisuonet tukkeutuvat ja lapsi tukehtuu pullaan. Kotona täytyy kaiken olla tip top, tavaroiden paikoillaan ja ruoka valmista minuutilleen naapurin rytmien mukaan, koska hän katsoo ikkunasta syömmekö varmasti kotiruokaa. Päiväkotiin ei saa laittaa ennen kuin kodinhoito päättyy. Lapsen kuuluu olla äidin luona mahdollisimman pitkään, mutta isänkin täytyy ja pitää osallistua. Kun isä viettää aikaa lapsen kanssa, se on huono, sillä äiti on saanut omaa aikaa ystävien kesken eikä ole kotona neuvomassa. Isä nimittäin vaihtaa vaipan väärin eikä osaa laulaa unilaulua niinkuin äiti. Lista on loputon.
Olimme tänään menossa Jessican kanssa käymään Kalevassa hakemassa yhtä kirjaa. Menimme bussipysäkille, katselimme muumi mainosta ja ohi kulkevia autoja. Samalla viestittelin henkilön kanssa joka kirjaa oli myymässä, keskustelimme mm. missä ja koska näemme ja miltä näytämme. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että siirrämme kirjatreffejä toiselle päivää. Bussi saapui pysäkille ja kerroin Jessille ettemme menekään bussiin vielä. Tässä kohtaa, eräs vanhempi rouvas henkilö viittoi bussille ja alkoi samalla puhumaan minulle. Hänen ystävänsä jäi piileksimään bussipysäkin mainoksen taakse eikä kehdannut ilmeisesti näyttää kasvojaan. Aluksi en edes tajunnut rouvan puhuvan meille, koska hän ei ottanut katsekontaktia eikä tullut vierelle keskustelemaan. Siinä kohtaa kun tajusin hänen puhuvan meille, hänen suustaan tuli sellaista settiä että oksat pois. Hän saarnasi siitä kuinka lapseni on tärkeämpi kuin puhelimeni, kuinka häntä suututtaa käytökseni ja sitä rataa. Kerroin aluksi että tyttö voi hyvin ja viihtyy vieressä ja mitä puhelimella teen. Ajattelin rouvan käsittäneen tilanteen aivan väärin, koska hän ei selkeästi huomannut Jessin ja minun välistä keskustelua ympärillä olevista asioista. Asiallianen vastaus ei ilmeisesti miellyttänyt, sillä haukkuminen ja moralisointi jatkui. Rouva kipitti nopeaa bussiin edelleen jotain mumisten ja tässä kohtaa aloin ärsyyntymään. Tapojeni vastaisesti huusin hänelle että pitäisi huolen omista asioistaan ja kuulemma niin hän tekeekin. Ihmettelen vain, jos häntä niin ärsytti ja suututti käyttäytymiseni, miksei hän tullut aiemmin keskustelemaan asiasta? Miksi avata suu vasta siinä kohtaa, kun kuulee ettemme menekään bussiin ja hän pääsee tilannetta "pakoon"? Eikö olisi ollut parempi tulla juttelemaan aiemmin jotta hänkin olisi saanut tilanteesta selkoa.
Olimme koko päivän Jessin kanssa pyörineet pitkin kotikulmia kahdestaan ja leikitty, joten en usko lapselle oleman haittaa siitä että äiti hetken kirjoittaa viestiä jotta tietää minne mennä. Meinasin hypätä bussiin ihan siksi että olisin saanut keskusteltua rouvan kanssa asian selväksi, mutta pohdin sitten sen hetkistä mielialaani ja sitä että Jessica on mukana. Parempi siis oli että suuntasimme puistoon leikkimään ja syömään jäätelöt, kuin että olisin suutuspäissäni avannut kultaisen sana-arkkuni, näyttäen huonoa esimerkkiä pienemmille ja häpäissyt sekä itseni että tämän rouvan.
Paljon kritisoidaan esim. kaupassa huonosti käyttyvän lapsen vanhempia lepsusta kasvatuksesta, mutta paheksuvia katseita saa myös lapsiansa kieltävä vanhempi. Tuntuu, ettei nykyään mikään kelpaa ja kokoajan pitäisi olla varpaillaan, jotta äitiyttä sekä lapsen välistä suhdetta ei kyseenalaisteta. Kuten neuvolassakin kerroin Jessican olevan kovapäinen kiukkuaja ja niin samankaltainen luonteltaan kuin minä, että välillä murojenkin syömisestä tulee pitkä taistelu. Neuvolantäti kysyi, että olenko ikinä halunnut paiskata Jessicaa ikkunasta ulos.... WTF!?! Mikä tuo kysymys oli olevinaan? Tästä muutama kuukausi aikaa enkä vieläkään ymmärrä kysymyksen pointtia, mitä tahansa hän halusikin tietää, niin ehkä kysymyksen olisi voinut muotoilla toisin.
Onko teille joku tuntematon tullut kertomaan että olet huono äiti tai teet jotain väärin? Yksityisviestilläkin saa laittaa vastausta :)
