Mitä tänne kuuluu?

Heippa pitkästä aikaa!

Nyt tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa kuulumisia pitkästä aikaa. Yritän pitää postauksen kuitenkin siedettävän pituisena, että jaksatte lukaista. 

Jessica

Neiti on kasvanut hirmuisen paljon! Aivan uskomatonta, mitenkä nopeaa vauvavuosi on mennyt. En enään ihmettele kun moni ohjeistaa nauttimaan siitä ajasta. Harmittaa, ettei jokaista päivää muista, varsinkaan näillä aivonystyröillä. 

Jessi aloitti kävelemään ja konttaamaan tukia pitkin tasan 8kk iässä. Nyt neiti seisoo ilman tukea todella hyvin ja kävelee itsenäisesti 1-2m ilman tukea. Kävelykärrystä selkeästi oli apua, vaikka se saatiin vähän "myöhässä". Pirpana heiluttaa ahkerasti kaikille autoille ja tykkää koirista sekä poneista entistä enemmän kokoajan. Sanoja on tullut äiti, kittu sekä tuttia ja tyttöä yritetty sanoa. Jessi ymmärtää jo hyvin eriasioita, kuten sen jos joku lähtee tai tulee, tunnistaa esineitä sekä tottelee yllättävän hyvin kehotuksia tehdä tai jättää tekemättä jotain. Hampaiden pesusta on tullut iltojen kohokohta, niitä neidillä on 2kpl jotka puhkesivat 10kk paikkeilla.

¨

1v neuvolassa saatiin selville, että neiti on ottanut kasvuspurtin, pituutta oli melkein 74cm ja painoa 9,2kg. Vielä on yksi ylimääräinen neuvola tiedossa, kun tarvitsee vielä yhden rokotteen sekä katsotaan paino. 

Mitä meille muille?

Parisuhteeseen kuuluu samaa kuin muutenkin koko vauvavuoden aikana. Reno taas on kiinnostunut Jessicasta enemmän, sillä kaksikko keksi miten hauskaa on antaa Renolle osa ruuasta. Toissapäivänä kaksikko ölisi toisilleen kilpaa kun makoilivat yhdessä lattialla, tiedä sitten mitä kommunikointia se oli mutta vuorovaikutteisesti se eteni.

 Uusi kotimme on ollut ihana. Kerroinkin tästä uutisesta Instagramin kautta silloin kun talonsisäinen muutto vahvistui. Saimme siis vihdoinkin pitkään himoitun asunnon taloyhtiöstä, joka pohjaltaan vastaa todella paljon Hervannan asuntoamme. Päivät kuluu Jessican ja Renon kanssa touhutessa, Markus on paljon kotoa pois koulukiireidensä vuoksi. Nyt on alkanut tajuamaan sen, kuinka sotkuun kämppä oikeasti lapsiperheissä menee, vaikka yrittäisit siivota sen kolme kertaa päivässä. Hieman turhauttavaa yrittää päivällä siivota, joten olen todennut että siivotaan sitten kun pikku sisustaja nukkuu. Keittiön kippolaatikko, tv-tason dvd laatikot, neidin oma vaatekaappi sekä johtolaatikko on ehdottomasti ykkösiä tässä sisustusprojektissa. Kaikki ne ihanat tavarat ovat niin kivoja lattialla tai piilotettuna esim. kenkiin tai Renon ruokakuppiin, ettei niitä selkeästi äiti saisi siivota päivän mittaa. 

¨

Robinia kuuntelemassa 

Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Sisustusala kiinnostaisi vieläkin, mutta olen tässä suunnitellut yhtä projektia, jota voisin pyörittää kotoa käsin sillä en raaski laittaa tyttöä vielä tarhaan. Tämäkin projekti vaatii taas rahaa ja uskallusta sekä sen että perustan yrityksen uudelleen. Siitä ehkä myöhemmin lisää, mikäli aion tähän tarttua ja koittaa siipiäni uuden asian parissa.

*Muoks* Unohtui vallan mainita, että kiitos ruokavalion ja hormoonien, olen saanut nauttia melkein täysin kivuttomasta vauvavuodesta imetyksen jälkeen! Pärjään hyvin ilman kipulääkkeitä ja arkitoimet hoituvat vaivatta.

Ihanaa syksyä kaikille teille, jotka olette mukana olleet ja seurailleet meidän elämää siitä huolimatta että blogiin en ole kirjoitellut :)

Joulujoulujoulu

Meillä on kämppä ihan mullin mallin. Perjantaina varmistui ihana asia, lyötiin lukkoon uuden asunnon sopimukset ja muuttopäivä varmistui. Joulua pitäisi täällä kotona laittaa, mutta mutta... Muutto tapahtuu jouluntienoilla enkä tiedä onko järkeä paljoa mitään laitella. Harmittaa kyllä suuresti jos taas jää välistä, en päässyt viime vuonnakaan sairastelujen takia laittamaan ensimmäistä omaa jouluani.

Käytiin tuossa pari viikkoa sitten kävelemässä metsällä, nappasin mukaani paljon kivoja oksia. Oksat hopealla spraymaalilla ja kun muutaman päivän kuivuivat, laitoin ne maljakkoon. Maljakkoon lumihiutale valosarja sekä oksille kuusenkoristeita roikkumaan. Tästä tuli kyllä tosi iso, mutta aika kiva. Reno meinas ekana päivänä ennen maalausta syödä ne :D Tää ajaa nyt mun joulukuusen asian, mikäli ei kuusta hankita ollenkaan.

Askarreltiin kummitädin, äidin ja siskon kanssa ihania lumihiutale koristeita helmistä. Voi että mä tykkään näistä superpaljon! Olis kivoja antaa joululahjaksi, mutta rakastuin näihin niin paljon että pidän kyllä ne itselläni.

Yksi oksa hylki toiselta puolelta sprayta tosi paljon (vaikka kuivasin näitä ensin 2 päivää). Ei se menoa haittaa kuitenkaan. Ihan hyvältä ne näyttää. Kierrätyskeskuksesta löytyi ihania hiutalekoristeita tosi halvalla (oisinkohan maksanu isosta läjästä 2e).

Tässä vielä mun rakkauteni! Oma hopeinen pannuni. Mietin kukille hopeista maljakkoa, mutta eihän mulla sellaista löydy tietenkään. Nappasin kannun ja kyllä tuli hauska. Ihailen sitä salaa aina sohvalla istuessani.

Mua jännittää se uusi asunto todella paljon! Käytiin viime viikolla sitä katsomassa ja se oli niin kaunis. Lattia oli ihana, kaks kerrosta, metsä takana jajajaj... lista on pitkä. Ainut pitkä miinus oli keittiö. Todella pieni! 30cm työskentelytilaa eikä mikrolle paikkaa. Astianpesukone ihmekyllä asunnosta löytyy. Ostinkin jo uuden keittiönpöydän ja kehittelen oman tilaihmeratkaisuni keittiöön, jotta tarvittava määrä säilytystilaa saadaan kasaan. Siitä sitten myöhemmin lisää :)

Hyvää alkanutta joulukuuta ja pahoittelut piiitkästä postaustauosta ♥

Ristiäiset 11.10.14

Lauantaina meillä vietettiin kotona Pähkinän ristiäisiä. Vieraita meillä oli 20, minun ja Markuksen lähisuku ympäri Suomea sekä paras ystäväni Jarna Kajaanista. Aivan ihanaa kun tärkeät ihmiset kokoontuvat yhdessä juhlistamaan kastetilaisuutta. Jarnasta sen verran, että hän muutti pois Tampereelta viime syksynä ja olemme viimeksi nähneet joulukuussa. Hän oli ensimmäinen ystävä jolle kerroin raskaudesta ja koin erittäin tärkeäksi päästä kertomaan asiasta melkein heti plussauksen tehtyäni. Jarna onkin joutunut kuuntelemaan hormoonihirviön tilityksiä pitkin raskautta, kun jokin on mieltäni painanut tai pelottanut. Juhla-aamu ei alkanut ihan odotetulla tavalla, kun Jarna myöhästyikin Kajaanista lähtevästä junasta. Koko juhlia siis siirrettiin tunnilla eteen päin ja kaukainen kummikin pääsi onnellisesti paikalle.

Pähkinä Jarna kummin sylissä.

Kastetilaisuuden halusin vanhan kaavan mukaan, jossa nimi siis paljastetaan kasteen yhteydessä. Pappi hieman empi tätä, mutta olin lukenut seurakuntien sivuilta, että vanhemmat saavat päättää kumman kaavan mukaan mennään. Mielestäni siinä on silloin oma viehätyksensä ja vieraat saavat jännityksellä odottaa minkä nimen olemme päättäneet antaa lapsellemme. Etukäteen pelkäsin että pillitänkö koko tilaisuuden ajan. Poru meinasi päästä heti alkusanojen kohdalla, onnistuin jotenkin pitelemään sisällä. Itku olisi ollut kamalaa parkumista muuten :D

Markuksen perhe tiesi nimen jo etukäteen, koska Markus halusi heille kertoa. Itse pidin nimen salassa kaikilta, mutta menin viikkoa ennen ristiäisiä möläyttämään äidin kuullen nimen, kun puhuin Renolle. Olimme siis opettaneet Renolle jo Pähkinän nimen ja kyllä ottaa vieläkin päähän kun sammakko pääsi suusta. 

Äitini ja Pähkinä. Äitini teki Pähkinälle juhlamekon ristiäisiä varten.

Siskoni Jenni ja Pähkinä.

Koska pikkusiskoni Jenni pääsee ripille vasta ensivuonna, päätimme että hän saa lukea Raamatusta pätkän. Olisimme toivoneet, että Jenni olisi päässyt kummiksi, mutta sumplimme sen vielä ensi vuonna konfirmaation jälkeen. Kasteen ajan, Pähkinä oli kummitätiensä sylissä vuorotellen. Kastamisen kohdalla, Pähkinä kuitenkin oli Markuksen siskon Mariannen sylissä ja pään kuivasi oma siskoni. Pähkinä sai siis kaksi kummitätiä ja yhden kummisedän, sekä ensivuonna yhden kummitädin lisää.

Yhteisessä esirukouksessa, Markus luki vanhemmille tarkoitetun kohdan. Tässä kohtaa suurin osa ihmisistä pillahti itkuun. Kummien osion luki Jarna ja isovanhempien osan sekä mummi (Markuksen äiti) että mummu (mun äiti). Halusimme Markuksen kanssa, että kumpikin äideistämme pääsee tasavertaisesti osallistumaan rukoukseen. Tilaisuus oli erittäin kaunis ja koskettava, jokainen vieras oli jollakin tapaa liikuttunut.

Neiti kyllästyi välillä kuvaamiseen ja siihen että häntä kiikutettiin sylistä toiseen. Silloin oloa helpotti isin tai äitin syli. Kastemekon on oma mummuni tehnyt häähunnustaan ja sen helmaan on kirjailtu kaikki jotka mekossa on kastettu, yhteensä nyt kolme polvea jo. Pähkinän juhlamekon teki äitini toiveitteni mukaan ja tätä mekkoa ei kyllä anneta eteen päin.

Oma asuni oli siis valkoinen peplum tyylinen mekko, jonka kanssa laitoin vaalean lilat korkokengät ja vaaleanpunaisen helminauhan. Luomiväreissä käytin myös lilan erisävyjä, kerrankin kun uskalsin värillistä luomiväriä laittaa.

Kakku ja muut tarjoiltavat

Kakun tein yhdessä kummitätini kanssa. Oli hauskaa perehtyä sokerimassan saloihin ja tehdä jotain luovaa. Kakun ulkomuoto muodostui vasta tekovaiheessa, joten täysin selvää käsitystä ulkonäöstä ei ollut. Tehtiin myös pienempi kakku kaikenvaralta. Ostin kakkua varten kukka ja perhos muotteja. En löytänyt mistään vauvamuottia, joten muovailin marsipaanista nukkuvan vauvan. Vauvalle vielä töppöset jalkaan ja siivet selkään niin valmista tuli. Lauantai aamuna oli hieman pelottavaa, kun kakku oli ottanut säilytyksessä hieman kosteutta ja sokerimassa oli alkanut sulaa. Onneksi se pysyi kuitenkin kasassa ja koristeet hahmotettavissa.

Äitini toi kaksi Ikean tavallista pöytää, joista saatiin tarjoiluopöydät. Meille iski perjantaina kamala paniikki, että pöytä tila loppuu, joten väkästimme hoitopöydästä ylimääräisen korokeopöydän herkuille :D Kukaan ei arvannut että kyseessä oli hoitopöytä. Kummitätini loihti meille suloisia kuppikakkuja ja mummuni teki meille kääretortun ja sydän-pikkuleipiä. Markuksen veli teki juustokakun, hänen äitinsä piirakan ja Markus itse salaatin. Muut tarjoiltavat tuli äidiltäni. Eli vähän nyyttäri meiningillä mentiin.

 Vielä kuvaa kakusta :)

En millään meinannut uskaltaa leikata tuota kakkua, olisin voinut jättää sen katseltavaksi mutta vieraat malttamattomina odottivat, koska pääsivät sitä maistamaan. Kakkuun käytin suklaamoussea, mansikoita ja kiivejä :) Pohja myös suklainen.

Kahvipöydälle olin löytänyt sopivan värisen korin lusikoille ja samaan sävyyn nätit servetit.

Muita yksityiskohtia

Lahjapöydällä:

Valaistusta:

 Orkidea sopi hyvin väreihin:

Entä mikäpä tuli Pähkinän nimeksi?

Neiti sai kasteessa nimekseen Jessica Celiina ja minun sukunimeni. Markus päätti periaatteessa etunimen ja minä toisen nimen.

Lahjoista kirjoitan myöhemmin, nyt on neidillä ruoka-aika :)

Tiinanhuoneen matkassa

Vautsi! Sain tiistaina viettää kokonaisen päivän sisustussuunnittelija Tiina Mäkitalon kanssa. Tiina on jo muutaman vuoden pyörittänyt omaa yritystään ja alunperin valmistunut sisustusassariksi, josta lisäkouluttaunut suunnittelijaksi. Tiina myös maahantuo Altreformen mallistoa sekä Altreformen ja muotitalo Moschinon yhteistyömallistoa, Collezione Arlecchino by Moschino.

Tilaisuus merkitsi mulle paljon, sillä pääsin seuraamaan läheltä suunnittelijan työskentelyä ja tapaa yhdistellä erityylejä. Huoneisiin valittiin myös todella yllättäviä vaihtoehtoja, kuten tikkatauluja seinälle. Vaikka päivä oli vain pieni pintaraapaisu sisustusalaan, oli todella mukavaa kurkistaa sinne ja vielä mukavampaa päästä mukaan. Tiinalla oli siis projektina sisustaa Nokialla sijaitseva omakotitalo myyntikuntoon ja sain tilaisuuden päästä apulaiseksi. Tiina antoi minulle vapaat kädet alakerran terassia varten ja makuuhuoneessakin sain aikalailla oman maun mukaan väkerrellä. 

Kännykkäkuvia:

Pohjapiirros:

Etuovi.com edellisestä asunnon myynti-ilmoituksesta.

Alaterassi:

Makuuhuone:

Tiina laittoi keittiön, ruokailutilan, olohuoneen ja yläterassin. Näissä avustin muutaman somisteen asettelussa. Keittiöstä ja yläterassista unohdin napata kuvia (anteeksi). Alakertaan teimme yhdessä hauskan, modernin ja yllättävän huoneen. Itse en sisustaisi siihen tyyliin, mutta tykkäsin huoneesta todella paljon. Huoneesta löytyi myös kivoja retroja yksityiskohtia, kuten kynttilänjalka tai keltainen matto.

Ruokailutila:

Olohuone:

Alakerran oleskelutila:

Somistajan tai sisustusassarin työ saattaisi olla mun seuraava ala jota opiskella. Jatkankin siis alaan tutustumista vielä enemmän, nyt kun äitiyslomalla siihen on aikaa. Myös Toisenlaiset äidit - kuvaukset on kuvattu loppuun ja jäi todella haikea fiilis. Kestihän sitä puoli vuotta ja tiimi oli mahtava. Ruutu.fissä on vieläkin näkyvissä se väärä esittely teksti, joten siihen ei ole uskomista.

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥