Kesä lähestyy ♥

Huhhuh, tässä touhun ja vilinän keskellä ihan totaalisesti jäänyt kirjoittelu (taas) välistä. Paljon on inspiraatioita lennellyt aiheesta kuin aiheesta, mutta en ole löytänyt paussia ja tarmoa kirjoittaa mitään. Päivitän edelleen Igtä ja Snäppiä aktiivisesti, kummastakin löytää nimellä jonskihoo. 

Ajattelin tehdä postausta fobioihin ja mielenterveyteen liittyviin asioihin, mutta siitä sitten enemmän kyseisessä postauksessa kun saan sen valmiiksi. En nyt tiedä minne väliin tämän asian olisi tunkenut, olkoon nyt tässä eturintamalla. 

Mitäs tänne?

Meillä on kevät sujunut ihan mukavasti ja kesää odotetaan kovasti. Nää ilmat on kyllä olleet niin mahtavia nytten, että taidan kastaa talviturkin pian. Jessica on viettäny viimeisen parin viikon aikana hieman enemmän aikaa Markuksen kanssa, ovat tavallaan lomailleet yhdessä ennen Markuksen pitkää työreissua. Itsehän olen käyttänyt tämän ajan joko kotona maaten ja sikaillen tai ystäviä tavaten. Jääkiekko huuma ollut tämän kevään pop meidän perheessä, Tapparaa käytiin ahkerasti kannustamassa (kuten igstä moni huomasi) ja nostalgisesti se Hakametsän jäähalli edelleen on aivan mahtava paikka. Ilmeisesti olin todella hyvä soluttautujakin peleissä, jotkut luulivat minua 14 vuotiaaksi kun käväsin siskon ja hänen ystävien luona jutulla (nojoo kävin heidän kanssaan myös syömässä). Eipä siinä, kaisse on hyvä jos kykenee nuoremmalta näyttämään, henkisestä puolesta puhumattakaan. Pohdiskelen tässä edelleen että mitä oikein teen koko kesän, kun pitää odotella seuraavan kauden alkua. 

Se niistä kiekoista, jos kertoisin hieman Jessistä jotain olennaista. Tyttö on alkanut hiljalleen opettelemaan sanoja ja osoittamaan kiinnostusta puhumisen harjoitteluun. Tavuja ja mm "äiti" sanaa ollaan kuultu jo viime kesästä asti, mutta nyt alkaa olemaan enemmän selkeyttä ja kommunikointi sujuu vaivattomasti. Muutamat sanat, joita tyttö sanelee:

pappa = pappa

paapa = saapas

leno = Reno

pissa/pisha = pissa

bussa = bussi

pauppa/kauppa = kauppa

popo/mopo = kaikki kaksi pyöräiset menopelit

siisä = lisää

Neiti osaa jo hyvin matkia eläimien ääntelyitä, kun kysyy esim. mitä hevonen sanoo. Possun imitointi on ehkä parasta, yritän joku kerta saada sen videollekin. Aika paljon tyttö muuten elekielellä kertoo mitä haluaa tai tavuilla sekä ääntelyillä. Yhdellä kauppareissulla saatiin mummot nauramaan, kun keskustelimme Jessican kanssa millon mistäkin. Onhan se varmaan hauskaa kuultavaa kun toisen puheesta ei muut saa mitään selkoa. 

❃HOX❃  

Sinä nainen joka kultapelin jälkeen satuit Hullussa Porossa myös juhlimaan, voisitko ystävällisesti palauttamaan tämän kyseisen piponi jonka unohdin vessaan? ☺

Ihanaa toukokuuta teille kaikille ja yritän nyt ottaa itseä niskasta kiinni jotta tännekin saataisiin jotain sisältöä ❤ Kodistakin voisin kuvia laitella, kunhan kevät siivouksen saan tehtyä.

Mitä tänne kuuluu?

Heippa pitkästä aikaa!

Nyt tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa kuulumisia pitkästä aikaa. Yritän pitää postauksen kuitenkin siedettävän pituisena, että jaksatte lukaista. 

Jessica

Neiti on kasvanut hirmuisen paljon! Aivan uskomatonta, mitenkä nopeaa vauvavuosi on mennyt. En enään ihmettele kun moni ohjeistaa nauttimaan siitä ajasta. Harmittaa, ettei jokaista päivää muista, varsinkaan näillä aivonystyröillä. 

Jessi aloitti kävelemään ja konttaamaan tukia pitkin tasan 8kk iässä. Nyt neiti seisoo ilman tukea todella hyvin ja kävelee itsenäisesti 1-2m ilman tukea. Kävelykärrystä selkeästi oli apua, vaikka se saatiin vähän "myöhässä". Pirpana heiluttaa ahkerasti kaikille autoille ja tykkää koirista sekä poneista entistä enemmän kokoajan. Sanoja on tullut äiti, kittu sekä tuttia ja tyttöä yritetty sanoa. Jessi ymmärtää jo hyvin eriasioita, kuten sen jos joku lähtee tai tulee, tunnistaa esineitä sekä tottelee yllättävän hyvin kehotuksia tehdä tai jättää tekemättä jotain. Hampaiden pesusta on tullut iltojen kohokohta, niitä neidillä on 2kpl jotka puhkesivat 10kk paikkeilla.

¨

1v neuvolassa saatiin selville, että neiti on ottanut kasvuspurtin, pituutta oli melkein 74cm ja painoa 9,2kg. Vielä on yksi ylimääräinen neuvola tiedossa, kun tarvitsee vielä yhden rokotteen sekä katsotaan paino. 

Mitä meille muille?

Parisuhteeseen kuuluu samaa kuin muutenkin koko vauvavuoden aikana. Reno taas on kiinnostunut Jessicasta enemmän, sillä kaksikko keksi miten hauskaa on antaa Renolle osa ruuasta. Toissapäivänä kaksikko ölisi toisilleen kilpaa kun makoilivat yhdessä lattialla, tiedä sitten mitä kommunikointia se oli mutta vuorovaikutteisesti se eteni.

 Uusi kotimme on ollut ihana. Kerroinkin tästä uutisesta Instagramin kautta silloin kun talonsisäinen muutto vahvistui. Saimme siis vihdoinkin pitkään himoitun asunnon taloyhtiöstä, joka pohjaltaan vastaa todella paljon Hervannan asuntoamme. Päivät kuluu Jessican ja Renon kanssa touhutessa, Markus on paljon kotoa pois koulukiireidensä vuoksi. Nyt on alkanut tajuamaan sen, kuinka sotkuun kämppä oikeasti lapsiperheissä menee, vaikka yrittäisit siivota sen kolme kertaa päivässä. Hieman turhauttavaa yrittää päivällä siivota, joten olen todennut että siivotaan sitten kun pikku sisustaja nukkuu. Keittiön kippolaatikko, tv-tason dvd laatikot, neidin oma vaatekaappi sekä johtolaatikko on ehdottomasti ykkösiä tässä sisustusprojektissa. Kaikki ne ihanat tavarat ovat niin kivoja lattialla tai piilotettuna esim. kenkiin tai Renon ruokakuppiin, ettei niitä selkeästi äiti saisi siivota päivän mittaa. 

¨

Robinia kuuntelemassa 

Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Sisustusala kiinnostaisi vieläkin, mutta olen tässä suunnitellut yhtä projektia, jota voisin pyörittää kotoa käsin sillä en raaski laittaa tyttöä vielä tarhaan. Tämäkin projekti vaatii taas rahaa ja uskallusta sekä sen että perustan yrityksen uudelleen. Siitä ehkä myöhemmin lisää, mikäli aion tähän tarttua ja koittaa siipiäni uuden asian parissa.

*Muoks* Unohtui vallan mainita, että kiitos ruokavalion ja hormoonien, olen saanut nauttia melkein täysin kivuttomasta vauvavuodesta imetyksen jälkeen! Pärjään hyvin ilman kipulääkkeitä ja arkitoimet hoituvat vaivatta.

Ihanaa syksyä kaikille teille, jotka olette mukana olleet ja seurailleet meidän elämää siitä huolimatta että blogiin en ole kirjoitellut :)

Ristiäiset 11.10.14

Lauantaina meillä vietettiin kotona Pähkinän ristiäisiä. Vieraita meillä oli 20, minun ja Markuksen lähisuku ympäri Suomea sekä paras ystäväni Jarna Kajaanista. Aivan ihanaa kun tärkeät ihmiset kokoontuvat yhdessä juhlistamaan kastetilaisuutta. Jarnasta sen verran, että hän muutti pois Tampereelta viime syksynä ja olemme viimeksi nähneet joulukuussa. Hän oli ensimmäinen ystävä jolle kerroin raskaudesta ja koin erittäin tärkeäksi päästä kertomaan asiasta melkein heti plussauksen tehtyäni. Jarna onkin joutunut kuuntelemaan hormoonihirviön tilityksiä pitkin raskautta, kun jokin on mieltäni painanut tai pelottanut. Juhla-aamu ei alkanut ihan odotetulla tavalla, kun Jarna myöhästyikin Kajaanista lähtevästä junasta. Koko juhlia siis siirrettiin tunnilla eteen päin ja kaukainen kummikin pääsi onnellisesti paikalle.

Pähkinä Jarna kummin sylissä.

Kastetilaisuuden halusin vanhan kaavan mukaan, jossa nimi siis paljastetaan kasteen yhteydessä. Pappi hieman empi tätä, mutta olin lukenut seurakuntien sivuilta, että vanhemmat saavat päättää kumman kaavan mukaan mennään. Mielestäni siinä on silloin oma viehätyksensä ja vieraat saavat jännityksellä odottaa minkä nimen olemme päättäneet antaa lapsellemme. Etukäteen pelkäsin että pillitänkö koko tilaisuuden ajan. Poru meinasi päästä heti alkusanojen kohdalla, onnistuin jotenkin pitelemään sisällä. Itku olisi ollut kamalaa parkumista muuten :D

Markuksen perhe tiesi nimen jo etukäteen, koska Markus halusi heille kertoa. Itse pidin nimen salassa kaikilta, mutta menin viikkoa ennen ristiäisiä möläyttämään äidin kuullen nimen, kun puhuin Renolle. Olimme siis opettaneet Renolle jo Pähkinän nimen ja kyllä ottaa vieläkin päähän kun sammakko pääsi suusta. 

Äitini ja Pähkinä. Äitini teki Pähkinälle juhlamekon ristiäisiä varten.

Siskoni Jenni ja Pähkinä.

Koska pikkusiskoni Jenni pääsee ripille vasta ensivuonna, päätimme että hän saa lukea Raamatusta pätkän. Olisimme toivoneet, että Jenni olisi päässyt kummiksi, mutta sumplimme sen vielä ensi vuonna konfirmaation jälkeen. Kasteen ajan, Pähkinä oli kummitätiensä sylissä vuorotellen. Kastamisen kohdalla, Pähkinä kuitenkin oli Markuksen siskon Mariannen sylissä ja pään kuivasi oma siskoni. Pähkinä sai siis kaksi kummitätiä ja yhden kummisedän, sekä ensivuonna yhden kummitädin lisää.

Yhteisessä esirukouksessa, Markus luki vanhemmille tarkoitetun kohdan. Tässä kohtaa suurin osa ihmisistä pillahti itkuun. Kummien osion luki Jarna ja isovanhempien osan sekä mummi (Markuksen äiti) että mummu (mun äiti). Halusimme Markuksen kanssa, että kumpikin äideistämme pääsee tasavertaisesti osallistumaan rukoukseen. Tilaisuus oli erittäin kaunis ja koskettava, jokainen vieras oli jollakin tapaa liikuttunut.

Neiti kyllästyi välillä kuvaamiseen ja siihen että häntä kiikutettiin sylistä toiseen. Silloin oloa helpotti isin tai äitin syli. Kastemekon on oma mummuni tehnyt häähunnustaan ja sen helmaan on kirjailtu kaikki jotka mekossa on kastettu, yhteensä nyt kolme polvea jo. Pähkinän juhlamekon teki äitini toiveitteni mukaan ja tätä mekkoa ei kyllä anneta eteen päin.

Oma asuni oli siis valkoinen peplum tyylinen mekko, jonka kanssa laitoin vaalean lilat korkokengät ja vaaleanpunaisen helminauhan. Luomiväreissä käytin myös lilan erisävyjä, kerrankin kun uskalsin värillistä luomiväriä laittaa.

Kakku ja muut tarjoiltavat

Kakun tein yhdessä kummitätini kanssa. Oli hauskaa perehtyä sokerimassan saloihin ja tehdä jotain luovaa. Kakun ulkomuoto muodostui vasta tekovaiheessa, joten täysin selvää käsitystä ulkonäöstä ei ollut. Tehtiin myös pienempi kakku kaikenvaralta. Ostin kakkua varten kukka ja perhos muotteja. En löytänyt mistään vauvamuottia, joten muovailin marsipaanista nukkuvan vauvan. Vauvalle vielä töppöset jalkaan ja siivet selkään niin valmista tuli. Lauantai aamuna oli hieman pelottavaa, kun kakku oli ottanut säilytyksessä hieman kosteutta ja sokerimassa oli alkanut sulaa. Onneksi se pysyi kuitenkin kasassa ja koristeet hahmotettavissa.

Äitini toi kaksi Ikean tavallista pöytää, joista saatiin tarjoiluopöydät. Meille iski perjantaina kamala paniikki, että pöytä tila loppuu, joten väkästimme hoitopöydästä ylimääräisen korokeopöydän herkuille :D Kukaan ei arvannut että kyseessä oli hoitopöytä. Kummitätini loihti meille suloisia kuppikakkuja ja mummuni teki meille kääretortun ja sydän-pikkuleipiä. Markuksen veli teki juustokakun, hänen äitinsä piirakan ja Markus itse salaatin. Muut tarjoiltavat tuli äidiltäni. Eli vähän nyyttäri meiningillä mentiin.

 Vielä kuvaa kakusta :)

En millään meinannut uskaltaa leikata tuota kakkua, olisin voinut jättää sen katseltavaksi mutta vieraat malttamattomina odottivat, koska pääsivät sitä maistamaan. Kakkuun käytin suklaamoussea, mansikoita ja kiivejä :) Pohja myös suklainen.

Kahvipöydälle olin löytänyt sopivan värisen korin lusikoille ja samaan sävyyn nätit servetit.

Muita yksityiskohtia

Lahjapöydällä:

Valaistusta:

 Orkidea sopi hyvin väreihin:

Entä mikäpä tuli Pähkinän nimeksi?

Neiti sai kasteessa nimekseen Jessica Celiina ja minun sukunimeni. Markus päätti periaatteessa etunimen ja minä toisen nimen.

Lahjoista kirjoitan myöhemmin, nyt on neidillä ruoka-aika :)

Pikakuulumiset

Pikaisesti ehdin tän kiireen keskellä kirjottamaan. Eli tänne kuuluu hyvää, mitä nyt turhaan käskettiin antibioottia syömään ja imetys meni päin sitä jotain. Äitinä olo on niin ihanaa ja uskomatonta etten olisi ikinä uskonutkaan ♥ Nyt vasta tiedän mitä äidinrakkaus on. Ei yhtään tekisi mieli jättää vauvaa sitteriin nukkumaan, voisin koko ajan ihmetellä söpöä nenää ja silitellä hiuksia. Pieni on sulattanut jokaisen sydämen ja saanut niin paljon kehuja, että ylpeä saa olla :D

Innolla odotan huomista uutta Toisenlaiset äidit - jaksoa. Oma mielenkiintoni heräsi, kun kyseessä noin monta lasta ja jaksossa on (ainakin mainoksen tulkintani mukaan) nähtävissä myös afrikkalaista kulttuuria. 

Reno on myös aivan rakastunut vauvaan. Koko ajan vahtimassa ja nuuskimassa. On Pähkinä saanut muutamat pusutkin. Vieraita ihmisiä Reno hieman hämmästelee ja hetken seuraa valppaana jos tuntematon lähestyy vauvaa, mutta ei ole ylisuojeleva. Ainakaan ihmisiä kohtaan. Toivottavasti tilanne pysyykin samana, ihana kun on tämmöiset kaverukset.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille ♥