Turha :)

Oon ollut omassa mummulassani Jessican kans, joten kirjottelu jäänyt, luonnosta on parista aiheesta mutta hion niitä vielä kotona kuntoon. Meillä menee nyt tosi hyvin ihan yleisestikin ja kipujen suhteen todella seesteinen kausi. Videopostausta pitäis myös tehdä, joten onko toiveita vai lärpätänkö mistä sattuu?

 :D Lauantaina kummitätini järkkää juhlat, joihin mennään seuraavalla asustuksella: 

Toivottavasti tunnistettavat puvut :D jämä kankaista saikin hyvin kasattua kokoon ja oon tyytyväinen, ikinä aiemmin en oo jaksanut edes toppia ommella ja koulussa kaikki ompelutyöt jäi aina kesken. Ja kaavojen käyttö on ihan hepreaa :D Toivottavasti nuo eivät sit repeä, mutta juhlista myöhemmin lisää.

Iltoja <3 

Kauneus asiaa

Toissa iltana, aloin pohtimaan kauneus käsitteitä hieman syvällisemmin. Lueskelin foorumeita ja sitä, miten aika usein kaikki kritiitti liittyy ulkonäköön. Varsinkin naisten ulkonäköön. Tämä herätti pienessä pääkopassani paljon erilaisia kysymyksiä. Suurin kysymys oli, että mikä määrittää kauniin tai täydellisen? Kuten vanha sanonta kuuluu, kauneus on katsojan silmissä!

 Jos joku ei ole keksinyt toisesta ihmisestä huonoa sanottavaa, on pakko ollut keskittyä ulkonäköön. Hämmästelin sitä, miten se kohdistuu asioihin, joihin yleensä ei pysty vaikuttamaan ja jos pystyy, se maksaa ja paljon. Silmiini osui paljon kommentteja nenistä, hampaista, silmistä yms. kasvojen piirteistä. Myös erilaiset vartalotyypit aiheuttivat joissakin käsittämätöntä inhoa. Miettiiköhän kukaan näitä asioita kirjoittaessa, että joku ei välttämättä voi hampailleen mitään, jos suvussa hampaiden laatu on huono. Lähinnä huvittivat sellaiset kommentit, että jollain on liian pieni tai iso nenä. Mitä väliä sillä on tuntemattomalle ihmiselle, jos toisen naamaa koristaa liian iso alahuuli? Onko se joltain muulta ihmiseltä pois? Yleensä näitä kommentteja tuleekin nimettömiltä henkilöiltä ja mielenkiinnolla haluaisin jokaiselta sellaisen kommentin laittaneelta nähdä valokuvan heidän kasvoistaan ilman meikkiä. Varmasti jokaisella ihmisellä on kasvoissaan piirteitä, joita he inhoavat tai vähemmän rakastavat. Minkä takia jokaisesta ihmisestä pitäisi keksiä huonoa sanottavaa? Antaako se kommentin kertoneelle paremman itsetunnon ja parantaa omaa huonoa oloa? Usein mietinkin, että kommentin laittaneella, on varmasti itsellä ollut vaikeaa ulkonäkö painotteisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi yläasteella, jolloin nuoret mittailivat toisiaan ulkoisen olemuksen perusteella. Tällöin yleensä aletaan etsiä sitä omaa minäänsä ja mielenkiinnon kohteitaan ja kaikenlainen kritiikki saattaa painua syvälle muistiin ja aiheuttaa myöhemminkin huonoa oloa. Mietinkin, että tarvitseeko sitä itse sitten vanhempana, astua samoihin saappaisiin mitä koulukiusaajat ovat käyttäneet? Kritiikin voi kääntää myös edukseen ja miettiä, että hei, tuo ei tykkää sormistani mutta kenelläkään muulla ei samanlaisia ole! Että juuri sen takia kritiikkiä on voinut tulla, kun olet yksilö.

♔♔♔

Onko näillä kommentoijilla, jotka keskittyvät ulkonäköön, itsellään ovaalit ja symmetriset kasvot? Täydellinen vartalo ilman käsikarvoja ja värimuutoksia? Hiuksia kolmen hengen edestä ja kantapäät sirot ja sileät? Ja vain luonnollisesti? Haastankin siis jokaisen kritiikkiä laukovan nimettömän henkilön, laittamaan blogin facebook sivulle *kliketi*, omalla nimellänsä kuvan kasvoistaan ilman mitään meikkiä luonnon valossa. Oletko sinä paljon parempi ihminen ulkonäöllisesti ja uskallatko sen näyttää, vai oletko samanlainen kuin muutkin ihmiset, eli täydellinen yksilö juuri sellaisena kuin olet? 

♔♔♔

Löysin myös kommentteja omasta ulkonäöstäni. Mitä väliä sillä on, jos joku ei pidä siitä miltä näytän? Jokaisellahan on omat mielipiteensä asioista, mutta miksi niitä negatiivisia yleensä kirjoitetaan kasvottomana? Uskaltaisiko joku, joka inhoaa kasvojani, tulla kertomaan siitä minulle kaupan jonossa? En usko, tälläistä ei ole tullut vastaan ainakaan vielä. Nostan hattua kyllä, jos joku uskaltaa näin tulla sanomaan. Itseä nämä kommentit eivät hetkauta, mutta ne herättivät erilaisia ajatuksia. Aloin pohtimaan tarkemmin itsekriittisyyttä, sitä miten välillä itsekin kauhistelen peilin edessä raskausarpia jotka peittävät koko takapuolen tai yleisesti kroppaani. Mullahan on pitkä selkä ja lyhyet jalat, erittäin typerä kaula, mutta mitä sitten? Näytän ainakin siltä, että olisin uintia harrastanut pitkään ja että omistaisin sikaniskan. Vertailinkin yhtenä päivänä siskoani minuun (anteeksi heheh) ja huomasin, että meillä kummallakin on pitkä selkä ja niskakin samanlainen. Eli meillä ne on selkeästi geeneissä eikä niille voi yhtään mitään. Ei ainakaan tällä tavallisella maallikon budjetilla eikä niiden asioiden muuttamiselle ole tarvetta ollenkaan. Mehän ollaan juuri niin täydellisiä juuri tälläisinä, kuin voidaan olla. Eikö jokainen saisi olla siitä ylpeä? Siitä ettei ole samanlainen kuin naapurin Pirkko tai maalikaupan myyjä. Teinivuosia muistellessa ja niiden jälkeisiä aikoja, on itsellä ollut paljon huonoja ajatuksia niin varpaista kuin poskista. Nyt jälkeen päin kun katsoo peiliin ja miettii niitä kaikkia asioita, joita on surrut ennen, alkaa naurattamaan. Minähän olisin aivan jonkun muun näköinen, jos naamassani ei olisi toispuolesta hieman vinoa nenää tai erimallisia silmiä. Se olisi pelottavaa! Jos muuttaisin jotain näistä, en olisi enää minä. Olisin joku, joka yrittää olla jotain muuta kuin on. Aika surullista kun ajattelee näin. 

Mistä itse olen ylpeä kasvoissani? Rakastan ehdottomasti silmieni väriä ja ne ovat ulkonäössäni parasta! Toinen silmäni on pyöreämpi kuin toinen eikä pupillitkaan ole keskellä. Nenäni kaartuu sivusta katsottuna hassusti, se on hieman vino (koska pienenä löin sen seinään, en tiedä miten) ja sieraimetkin ovat erimalliset. Mikä nenässä sitten on parasta? Se että se sopii päähäni, näyttäisin typerältä jonkun muun nenällä. Huulet ovat toinen asia josta pidän, vaikka nekin ovat vinot. Yhtenä kesänä ollessani  vielä lapsi, pellolla juostessa jokin ötökkä puri huuleeni ja tästä on vieläkin jälki. Jos näitä lähtisin muuttamaan, näyttäisin typerältä. Kerran kokeilin huulipunalla tehdä ihanteelliset huulet ja hui kuinka kamalalta näytin! Kulmakarvat raivostuttavat välillä, ne kun eivät ole yhtä pitkät. Toisen sisäkulma harottaa enemmän ja toinen kaartuu aiemmin. Jos niitä yrittää piirtää symmetrisiksi, näyttäisi että otsaani olisi läntätty kulmakarva tarrat. Kasvoni ovat kulmikkaat ja viimeisen kolmen vuoden aikana, olen pitänyt tätä vahvuutena. Pidän siitä, että leukani ja poskipääni tuovat särmää olemukseen ja että niitä pystyy korostamaan. Vastoin kaikkia meikkaus sääntöjä, en ikinä häivytä poskipäitäni, vaan tuon ne esille. Kerran ystäväni meikkasi minut niin, että häivytti ne pois. Näytin taas kamalalta, en yhtään itseltäni. Kun olen yrittänyt muuttaa meikillä tai kuvauskulmilla ulkonäköäni, on tuntunut että osa identiteetistä on kadonnut samalla. 

Voin ylpeästi julistaa, että rakastan kroppaani, ulkonäköäni! 

Olen kiitollinen siitä, mitä osalleni on annettu!

♔♔♔

Toivon, että jokainen nainen pystyisi katsomaan itseään peilistä, ilman että ensimmäisenä mieleen tulee "voi ei taas näytän tältä" tai "voi kumpa tuota ei olisi". Arvostamaan sitä, mitä on osalleen saanut ja löytämään sen asian, jota ei vaihtaisi mihinkään. Toivon, että jokainen joka on netin kautta kokenut kiusaamista, ymmärtäisi että pitäisi kokea ylpeyttä siitä, että uskaltaa olla juuri sellainen kuin on. Sen ettei kukaan yritä olla joku muu, koska se ei ole tarpeen. Me emme ole syntyneet tänne kilpaillaksemme paremmuudesta ja täydellisyydestä. 

♔♔♔

 Eikö jokainen nainen olekin kaunis

 omalla uniikilla tavallaan?

Minun mielestä on, onko sinun?

Mitä meille kuuluu?

Neuvola kuulumiset oon unohtanut tyystin kirjoittaa tän kaiken härdellin keskellä. Listaan tähän syntymästä asti paino ja pituusmerkinnät. Tummennettuna 2kk neuvola.

10.8: 2890g, 48cm, pipo 35cm.

13.8: 2700g

14.8: 2735g

27.8: 3170g, 48,7cm, pipo 35,3cm

11.9: 3675g, 51cm, pipo 36,5cm

6.10: 4180g 53,7cm, pipo 37,5cm

18.8:

"Siro, virkeä tyttö. Rintamaidolla, paino lähtenyt hyvin nousuun.

 Aukileet, heijanteet normaalit. Suu, silmät puhtaat"

27.8:

"Hyväkuntoinen tyttö. Hienosti kerryttää painoa. Hyvin jo katsekontaktissa."

6.10:

"Jäntevä tyttö, hyvin kasvaa."

Hieman huvittaa se, että hoitaja oli katsonut suun olevan puhdas, vaikka pienellä olikin sammasta. Jessica siis kasvaa hyvin omalla pienellä käyrällänsä, eikä sen suhteen tarvitse olla huolissaan. Saatiin myös 6. päivä ensimmäinen rokote suun kautta, joka ihanasti oireili juuri ennen ristiäisiä. Ristiäisissä oli myös hieman kiukkuinen, mutta nukkui onneksi suurimman osan ajasta. Pari viime yötä on ollut vähän levottomia, johtunee tiheänimun kaudesta. En edes tiedä enään kuinka mones meillä on menossa. Tänäänkin koko aamu vietetty tissillä roikkuen, hyvä kun itse ehdin syömään aamupalaa :D Aamuisin on hymy herkässä, ja eilen keskusteltiin jo vuorovaikutteisesti pari minuuttia, vihdoinkin. Odotin pitkään että koska alkaa pientä puhetta tulemaan. Kiekaisuja, aa oo ää äänteitä ja hymyilyä. On tää vaan mahtavaa puuhaa. En tainnutkaan muuten mainita missään kohtaa, että me muutamme ensi vuoden alussa, tänään pitäisi sopparit kirjoittaa, siitä enemmän joskus toiste. Aivan ihana tuliterä asunto odottaa, joka on enemmän lapsi- ja koiraystävällinen asuinalue.

Ristiäiset 11.10.14

Lauantaina meillä vietettiin kotona Pähkinän ristiäisiä. Vieraita meillä oli 20, minun ja Markuksen lähisuku ympäri Suomea sekä paras ystäväni Jarna Kajaanista. Aivan ihanaa kun tärkeät ihmiset kokoontuvat yhdessä juhlistamaan kastetilaisuutta. Jarnasta sen verran, että hän muutti pois Tampereelta viime syksynä ja olemme viimeksi nähneet joulukuussa. Hän oli ensimmäinen ystävä jolle kerroin raskaudesta ja koin erittäin tärkeäksi päästä kertomaan asiasta melkein heti plussauksen tehtyäni. Jarna onkin joutunut kuuntelemaan hormoonihirviön tilityksiä pitkin raskautta, kun jokin on mieltäni painanut tai pelottanut. Juhla-aamu ei alkanut ihan odotetulla tavalla, kun Jarna myöhästyikin Kajaanista lähtevästä junasta. Koko juhlia siis siirrettiin tunnilla eteen päin ja kaukainen kummikin pääsi onnellisesti paikalle.

Pähkinä Jarna kummin sylissä.

Kastetilaisuuden halusin vanhan kaavan mukaan, jossa nimi siis paljastetaan kasteen yhteydessä. Pappi hieman empi tätä, mutta olin lukenut seurakuntien sivuilta, että vanhemmat saavat päättää kumman kaavan mukaan mennään. Mielestäni siinä on silloin oma viehätyksensä ja vieraat saavat jännityksellä odottaa minkä nimen olemme päättäneet antaa lapsellemme. Etukäteen pelkäsin että pillitänkö koko tilaisuuden ajan. Poru meinasi päästä heti alkusanojen kohdalla, onnistuin jotenkin pitelemään sisällä. Itku olisi ollut kamalaa parkumista muuten :D

Markuksen perhe tiesi nimen jo etukäteen, koska Markus halusi heille kertoa. Itse pidin nimen salassa kaikilta, mutta menin viikkoa ennen ristiäisiä möläyttämään äidin kuullen nimen, kun puhuin Renolle. Olimme siis opettaneet Renolle jo Pähkinän nimen ja kyllä ottaa vieläkin päähän kun sammakko pääsi suusta. 

Äitini ja Pähkinä. Äitini teki Pähkinälle juhlamekon ristiäisiä varten.

Siskoni Jenni ja Pähkinä.

Koska pikkusiskoni Jenni pääsee ripille vasta ensivuonna, päätimme että hän saa lukea Raamatusta pätkän. Olisimme toivoneet, että Jenni olisi päässyt kummiksi, mutta sumplimme sen vielä ensi vuonna konfirmaation jälkeen. Kasteen ajan, Pähkinä oli kummitätiensä sylissä vuorotellen. Kastamisen kohdalla, Pähkinä kuitenkin oli Markuksen siskon Mariannen sylissä ja pään kuivasi oma siskoni. Pähkinä sai siis kaksi kummitätiä ja yhden kummisedän, sekä ensivuonna yhden kummitädin lisää.

Yhteisessä esirukouksessa, Markus luki vanhemmille tarkoitetun kohdan. Tässä kohtaa suurin osa ihmisistä pillahti itkuun. Kummien osion luki Jarna ja isovanhempien osan sekä mummi (Markuksen äiti) että mummu (mun äiti). Halusimme Markuksen kanssa, että kumpikin äideistämme pääsee tasavertaisesti osallistumaan rukoukseen. Tilaisuus oli erittäin kaunis ja koskettava, jokainen vieras oli jollakin tapaa liikuttunut.

Neiti kyllästyi välillä kuvaamiseen ja siihen että häntä kiikutettiin sylistä toiseen. Silloin oloa helpotti isin tai äitin syli. Kastemekon on oma mummuni tehnyt häähunnustaan ja sen helmaan on kirjailtu kaikki jotka mekossa on kastettu, yhteensä nyt kolme polvea jo. Pähkinän juhlamekon teki äitini toiveitteni mukaan ja tätä mekkoa ei kyllä anneta eteen päin.

Oma asuni oli siis valkoinen peplum tyylinen mekko, jonka kanssa laitoin vaalean lilat korkokengät ja vaaleanpunaisen helminauhan. Luomiväreissä käytin myös lilan erisävyjä, kerrankin kun uskalsin värillistä luomiväriä laittaa.

Kakku ja muut tarjoiltavat

Kakun tein yhdessä kummitätini kanssa. Oli hauskaa perehtyä sokerimassan saloihin ja tehdä jotain luovaa. Kakun ulkomuoto muodostui vasta tekovaiheessa, joten täysin selvää käsitystä ulkonäöstä ei ollut. Tehtiin myös pienempi kakku kaikenvaralta. Ostin kakkua varten kukka ja perhos muotteja. En löytänyt mistään vauvamuottia, joten muovailin marsipaanista nukkuvan vauvan. Vauvalle vielä töppöset jalkaan ja siivet selkään niin valmista tuli. Lauantai aamuna oli hieman pelottavaa, kun kakku oli ottanut säilytyksessä hieman kosteutta ja sokerimassa oli alkanut sulaa. Onneksi se pysyi kuitenkin kasassa ja koristeet hahmotettavissa.

Äitini toi kaksi Ikean tavallista pöytää, joista saatiin tarjoiluopöydät. Meille iski perjantaina kamala paniikki, että pöytä tila loppuu, joten väkästimme hoitopöydästä ylimääräisen korokeopöydän herkuille :D Kukaan ei arvannut että kyseessä oli hoitopöytä. Kummitätini loihti meille suloisia kuppikakkuja ja mummuni teki meille kääretortun ja sydän-pikkuleipiä. Markuksen veli teki juustokakun, hänen äitinsä piirakan ja Markus itse salaatin. Muut tarjoiltavat tuli äidiltäni. Eli vähän nyyttäri meiningillä mentiin.

 Vielä kuvaa kakusta :)

En millään meinannut uskaltaa leikata tuota kakkua, olisin voinut jättää sen katseltavaksi mutta vieraat malttamattomina odottivat, koska pääsivät sitä maistamaan. Kakkuun käytin suklaamoussea, mansikoita ja kiivejä :) Pohja myös suklainen.

Kahvipöydälle olin löytänyt sopivan värisen korin lusikoille ja samaan sävyyn nätit servetit.

Muita yksityiskohtia

Lahjapöydällä:

Valaistusta:

 Orkidea sopi hyvin väreihin:

Entä mikäpä tuli Pähkinän nimeksi?

Neiti sai kasteessa nimekseen Jessica Celiina ja minun sukunimeni. Markus päätti periaatteessa etunimen ja minä toisen nimen.

Lahjoista kirjoitan myöhemmin, nyt on neidillä ruoka-aika :)

Kakkukoristeita

Tässä nyt pyörähti muutama päivä edellisestä postauksesta, heh. 

Aloitetaampa siis muutamalla kuvalla, ne kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)

Ristiäisressiä

Päivät on mennyt ristiäisjuttujen parissa, oon metsästänyt täydellistä juhlamekkoa, villamekko taitaakin siis jäädä kaappiin koska äitini alkoi taiteileen uutta mekkoa. Ja siitä mekosta tulee söpö! Itse odotan nyt omaa mekkoa saapuvaksi postissa, odotin eilenkin kuin kuuta nousevaa :P Laitankin kuvia sitten kun posti saapuu ja pikkumekko valmistuu. H&M tilasin ne ihanat tyynynpäälliset, mutta tuo yksi olikin hieman liian pinkki. Jotta postikulut oli ilmaiset, ostin alennuksesta ponnarilisäkkeen joka oli just sopivan värinen.

Kakku

Kummitätini kanssa taiteiltiin kakkuun koristeita. Olin ostanut perhos ja kukkamuotteja. Metsästin monta tuntia myös vauvamuottia, mutta koska en löytänyt sitä mistään, päätin kokeilla tehdä itse marsipaanista sellaisen vauvan. Vauvalta se näyttää (kai) mutta aika pelottavalta. Mummuni kanssa mietittiin että milläs me tukka tehdään, niin mummu keksi että maalaisin suklaalla. No mietittiin hetki ja päätettiin että kokeillaampas sitten kaakaota ja se toimi riittävän hyvin. Olin antanut marsipaanin kuivua hetken aluksi, ennen kuin maalasin. Siksi viiminen kuva on todella hämärä. Tätini keksi, että olisi suloista laittaa vauva pähkinän sisälle makaamaan, mutta koska mulla ei ollut ruskeaa sokerimassaa, se pähkinä ei ihan pähkinältä näyttänyt. Pikemminkin joku olisi katsonut että en ole osannut tehdä venettä tai koria :D

Massoista väkertely oli super hauskaa ja aika oikein vierähti niitä tehdessä. Naurettiin sitäkin, että mä en oo ikinä ennen tehnyt täytekakkua ja sitten kun teen, niin siinä pitää olla paljon kaikkea. Innostuinkin tekemään ehkä vähän liikaa noita superpieniä kukkasia. Olisin halunnut helmiäsvärejä, mutta tyydyttiin nyt tähän mattaiseen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!