Mitä tänne kuuluu?

Heippa pitkästä aikaa!

Nyt tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa kuulumisia pitkästä aikaa. Yritän pitää postauksen kuitenkin siedettävän pituisena, että jaksatte lukaista. 

Jessica

Neiti on kasvanut hirmuisen paljon! Aivan uskomatonta, mitenkä nopeaa vauvavuosi on mennyt. En enään ihmettele kun moni ohjeistaa nauttimaan siitä ajasta. Harmittaa, ettei jokaista päivää muista, varsinkaan näillä aivonystyröillä. 

Jessi aloitti kävelemään ja konttaamaan tukia pitkin tasan 8kk iässä. Nyt neiti seisoo ilman tukea todella hyvin ja kävelee itsenäisesti 1-2m ilman tukea. Kävelykärrystä selkeästi oli apua, vaikka se saatiin vähän "myöhässä". Pirpana heiluttaa ahkerasti kaikille autoille ja tykkää koirista sekä poneista entistä enemmän kokoajan. Sanoja on tullut äiti, kittu sekä tuttia ja tyttöä yritetty sanoa. Jessi ymmärtää jo hyvin eriasioita, kuten sen jos joku lähtee tai tulee, tunnistaa esineitä sekä tottelee yllättävän hyvin kehotuksia tehdä tai jättää tekemättä jotain. Hampaiden pesusta on tullut iltojen kohokohta, niitä neidillä on 2kpl jotka puhkesivat 10kk paikkeilla.

¨

1v neuvolassa saatiin selville, että neiti on ottanut kasvuspurtin, pituutta oli melkein 74cm ja painoa 9,2kg. Vielä on yksi ylimääräinen neuvola tiedossa, kun tarvitsee vielä yhden rokotteen sekä katsotaan paino. 

Mitä meille muille?

Parisuhteeseen kuuluu samaa kuin muutenkin koko vauvavuoden aikana. Reno taas on kiinnostunut Jessicasta enemmän, sillä kaksikko keksi miten hauskaa on antaa Renolle osa ruuasta. Toissapäivänä kaksikko ölisi toisilleen kilpaa kun makoilivat yhdessä lattialla, tiedä sitten mitä kommunikointia se oli mutta vuorovaikutteisesti se eteni.

 Uusi kotimme on ollut ihana. Kerroinkin tästä uutisesta Instagramin kautta silloin kun talonsisäinen muutto vahvistui. Saimme siis vihdoinkin pitkään himoitun asunnon taloyhtiöstä, joka pohjaltaan vastaa todella paljon Hervannan asuntoamme. Päivät kuluu Jessican ja Renon kanssa touhutessa, Markus on paljon kotoa pois koulukiireidensä vuoksi. Nyt on alkanut tajuamaan sen, kuinka sotkuun kämppä oikeasti lapsiperheissä menee, vaikka yrittäisit siivota sen kolme kertaa päivässä. Hieman turhauttavaa yrittää päivällä siivota, joten olen todennut että siivotaan sitten kun pikku sisustaja nukkuu. Keittiön kippolaatikko, tv-tason dvd laatikot, neidin oma vaatekaappi sekä johtolaatikko on ehdottomasti ykkösiä tässä sisustusprojektissa. Kaikki ne ihanat tavarat ovat niin kivoja lattialla tai piilotettuna esim. kenkiin tai Renon ruokakuppiin, ettei niitä selkeästi äiti saisi siivota päivän mittaa. 

¨

Robinia kuuntelemassa 

Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Sisustusala kiinnostaisi vieläkin, mutta olen tässä suunnitellut yhtä projektia, jota voisin pyörittää kotoa käsin sillä en raaski laittaa tyttöä vielä tarhaan. Tämäkin projekti vaatii taas rahaa ja uskallusta sekä sen että perustan yrityksen uudelleen. Siitä ehkä myöhemmin lisää, mikäli aion tähän tarttua ja koittaa siipiäni uuden asian parissa.

*Muoks* Unohtui vallan mainita, että kiitos ruokavalion ja hormoonien, olen saanut nauttia melkein täysin kivuttomasta vauvavuodesta imetyksen jälkeen! Pärjään hyvin ilman kipulääkkeitä ja arkitoimet hoituvat vaivatta.

Ihanaa syksyä kaikille teille, jotka olette mukana olleet ja seurailleet meidän elämää siitä huolimatta että blogiin en ole kirjoitellut :)

Pakkopullaa? Kiitos ei

Voih, ei tästä blogin pitämisestä ole viime kuukausina tullut mitään. Ehkä yhden postauksen per kuukausi olen ehtinyt/jaksanut tehdä. Päivät on niin täynnä kaikkea puuhaamista ja sitten kun pieni tauko tulee, ei jaksa alkaa miettiä että mistä minä kirjottaisin. 

Pahoittelen siis tätä hiljaisuutta ♥

Instagramista voi jatkossa seurata meidän elämää. 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja sinne on nopea jättää kuva ja jatkaa huushollin pyörittämistä. 

Miksi en jaksa kirjoittaa?

En ole jaksanut lukea edes toisten blogeja, vaikka niitä olisin aiemmin innolla seurannut. Jotenka ei huvita avata bloggeria, vaikka tietää kuinka moni ihminen mielellään lukisi meidän kuulumisia. Tykkään kirjoittamisesta ja postauksien tekemisestä, kuvien ottamisesta ja niiden näyttämistä teille ihanille lukijoille. Mutta jokin tökkii... Sanoisinko tätä blogimasennukseksi? Ideoita olisi syvällisiinkin postauksiin, mutta aina iskee ajatus "teen sen huomenna". Sitten se unohtuu. Olen muutenkin vähentänyt somen käyttöä ja selaamista viime aikoina, ja keskittynyt enemmän tähän omaan arkeen ja rakkaisiin ihmisiin. Jos mulla on hetki aikaa olla koneella, haluan käyttää sen johonkin hauskaan, esim korttipelin pelaamiseen. Nyt kun ajattelen asiaa, niin sana hauska jää kummittelemaan päähän. En pidä postailua enään hauskana? Miksi? Mitä on tapahtunut?

En tiedä enään itsekään. Kesällä vielä oli hauskaa ja halusin innoissani kertoa ja päivitellä asioita ja sisustusjuttuja. Missä viipyy uuden asuntomme kuvat? En ole edes ottanut niitä vielä. Ei huvita, vaikka tykkään laittaa kämpän siistiksi ja napata kaverille kuvaa. Miksen ota kuvia tänne? Ihmettelen itsekin tätä blogikäyttäytymistä. Kai tässä on elämä tullut vastaan (ainakin hetkellisesti) ja mielenkiinnon kohteet muuttuneet. En halua tehdä tästä pakkopullaa ja väkisin yrittää kirjoittaa teille jotain liibalaabaa elämästäni. Pian blogi olisi täynnä erittäin turhia postauksia siitä, kuinka monta kertaa vein roskat tai kaivoin nenääni. Juu ei kiitos! Haluan palata sorvin ääreen, kun siltä tuntuu ja inspiraatio iskee! Haluan kirjoittaa niin, että pursuan intoa ja haluan kertoa koko maailmalle (juujuu) mitä päässäni liikkuu ja mitä meillä tapahtuu. Mietin pitkään kirjoittaisinko taukopostauksen jottei kaikkien tarvitse miettiä miksei tänne tule uusia postauksia. En siis lopeta kokonaan, koska tiedän nauttivani bloggaamisesta, mutta ainakin nyt toistaiseksi pidän taukoa ja nautin Jessican hoitamisesta.

Olen pahoillani että olen odotuttanut tällä hiljaisuudella. Mutta kuvia latailen Instagramiin, joten sen kautta meihin saa yhteyttä otettua ja selailtua mitä tapahtuu.  Laitan tähän postaukseen muutaman kuvan, mm. Jessicasta, mammamiitistä sekä treffeistä toisenlaisen äidin Siljan kanssa ♥

Jessica 7kk. Istuu hienosti jo syöttötuolissa.

Ihana Silja ♥

Ompa hassua miten pieni Jessi on ollut ♥

Uutta tukkaa :)

Mitäs vielä lyhyesti, Jessica jokeltelee ja opettelee konttaamaan, heiluttaa ja yrittää taputtaa :) Itsellä ruokavalion muutos auttanut kipuihin ja paino tiputettu samoihin lukemiin mitä ollut ennen raskautta. Nyt alotellaa siskon ja äidin kanssa salireenit. Markus käy koulua normaaliin tapaan ja Reno on Reno :D

Kiitos ja kumarrus ♥

Palataan sorvin ääreen kun on sen aika, ihanaa kevään odotusta kaikille :)

Jessi 6kk

Minne tää aika vierähtää? 

Mun pieni on jo puolivuotias! Jessica täytti tänään 6kk. Iso pieni tyttö♥ Sen kunniaksi nappailtiin taas kuvia, ihana katsella jälkeen päin kun kotistudion voimin on otettu 1kk ja 6kk kuvat.

Äidin rakkaus on käsittämättömän ihanaa ♥

 Kuinka onnelliseksi oma lapsi ihmisen tekeekään? 

Sille ei varmaan löydy edes sanoja. 

Sain hyvät naurut kun kuvia selailin ja välillä ponnahteli jos jonkun näköstä ilmettä ja huitomista :D

Tää oli pikainen kuvapostaus :)

 Kirjottelen mm Dc-Fixeistä kun löydän pitemmän raon. Yli huomenna on neuvola, jossa katsotaan taas miten on kasvanut ja onko korvatulehdus selätetty (näyttää jo paremmalta). Näistä seuraavissa postauksissa.

Kuukauden kuulumisia

Hehheh, mielessä jo kävi että pitäiskö kirjottelu lopettaa kun ei yksinkertaisesti ehdi postaileen ja sitten kun on "omaa aikaa" niin sen käyttää mielellään lepäilyyn. No, ei tää varmaan niin vakavaa ole :D

Jessille tulee kohta 6kk täyteen, apuva missä mun pieni vauvani on? 5kk neuvolassa painoa oli jo 6130g ja pituutta 60,4cm. Neiti kääntyilee ja pyörii kuin kellon viisari, pari kertaa päivässä syödään soseita, pari kertaa velliä ja muuten korviketta :) Osaimetyksellä selvittiin 5,5kk asti. Kovasti pönkii istuma-asentoon sylissä ollessa, mutta ei selkälihakset vielä niin vahvat ole että itse istuisi. Istumaan pääsee, kun makuulteen punnertaa ja pidän jaloista kiinni, mutta usein kupsahtaakin sivulle :D

 Jessi on tosi ilonen tytsy, hymyilee ja naureskelee päivittäin, nyt viime viikkoina korvatulehdus on ollut riesana eikä antibioottikuuri näytä auttaneen. Huomenna siis taas lääkäriin, meillä on Jessin kanssa yhteislääkäri. Jessiltä katsotaan korvat ja mun verikokeen tulokset ja röntgenin tulokset. Tuntuu tosi tyhmältä että korvatulehduksen antibiootin jälkeen seuraava lääkäri on vasta kuukauden päästä, me saatiin onneksi 3vkon päähän samalle käynnille kuin mulla. Huomenna pitäisi ratketa että alotetaanko mitään kipulääkitystä ja pääsenkö reumapuolelle. Ainiin, vihdoinkin mun uneton jakso loppui, sai 3vkon aikana nukuttua jotenkin edes kolmena yönä. Nyt on pari yötä nukuttu ja voi että kun on ihana olo. 

Jaksoin taas Dc-fixailla lipaston, josta postausta myöhemmin. (Kuvaa instagramissa)Toinen projekti on Jessin huoneen pikkupöydän fixailu. Täällä uudessa kämpässä alkaa näyttämään ihan kodilta, yläkerran makkari vaan jurraa paikoillaan kun ovi pitäisi irrottaa jotta saataisiin hukkatila hyödynnettyä ja sitten hyllyjä seinille. Keittiö on niin paljon raikkaamman näköinen kun kaikki lipastot ja hyllyt on samaa väriä, näyttää heti isommalta ja siistimmältä, eikä mun säilytystilanurkkaus näytä niin omatekoiselta räpellykseltä. Alakerran vessa on valmis, saatiin sinnekin hyllykkö laitettua ja yläkerran vessaan pitäisi hyllykkö saada tällä viikolla. Saadaan purkit ojennukseen ja pyyhkeet siististi. 

Nyt kävi niin, että kännykän laturi jäi vanhemmille eilisen ravireissun jäljiltä, joten kuvia en nyt saa lisättyä tähän. Oltiin siis eilen pikkusiskon poniraveissa Jyväskylässä ja kun takasin Tampereelle ajeltiin, niin ihmeteltiin kun risteyksessä heilui poliisimies ja vähän matkan päässä kasa sinisiä valoja. Katottiin heti tilannehuoneesta että mitä on tapahtunut, järkyttävä kolari missä pieni lapsi ja kaksi aikuista oli loukkaantunu pahasti :( Seurattiin kotimatkan ajan tilannetta netin kautta ja mahanpohjasta otti ilkeesti kun tiedotettiin että 2 vuotias lapsi kuoli. Voin vaan kuvitella miten pahalta tuntuu kun oman lapsen menettää, ihan järkyttävää. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ♥ ja koitetaan muistaa et liukkaalla kelillä ei tarvi kiirehtiä minnekään, ettei satu haavereita.

Uusi vuosi ja kämppä

Ehdin pikaisen postauksen tässä raapaisemaan. Eli hengissä vielä ollaan mutta muuton ja joulun takia en oo ehtinyt kirjoitteleen. Neidille varataan aikaa ihan ensimmäiseen neuvolaan jossa kävin alkuraskaudessa. Mutta aikaa pääsen varaamaan vasta loppiaisen jälkeen, joten nähtäväksi jää koska uusi aika saadaan. Joulu meni mukavasti sukulaisten keskellä, suunnitelmiin tuli vähän mutkia matkaan mutta niistäkin selvittiin sopivilla ratkaisuilla. Uutta vuotta päästiin viettämään uuteen asuntoon ja ai että mä tykkään tästä! Kaks kerrosta, kaks vessaa, kodinhoitohuone, kaks makuuhuonetta ja rappujen alla säilytyskomero. Olkkari ja keittiö on yhdessä. Ihmeteltiin keittiön ratkaisua, tää on naurettavan pieni kun työskentelytilaakin on vain 30cm eikä mikrolle ole paikkaa. Mutta onneksi keksin hyvän tilaratkaisun ja nyt meillä onkin n. 17 neliön kokoisessa olkkari-keittiössä sohva, vitriini, sohvapöytä, tv taso, kaks lipastoo, yks hylly sekä keittiönpöytä ja pari tuolia. Ihmettelen miten hyvin tänne saatiin mahdutettua kalusteet ilman että tarvii pomppia niiden yli. Parempaa kuvaa laitan kun ollaan saatu kaikki tavarat paikoilleen ja siivottua. 

 

Asunto on siis kahdessa kerroksessa ja Jessicalle saatiin isompi huone kuin edellisessä asunnossa. Pitkään mietittiin että halutaan itselle tuo vaatehuoneella varustettu makkari, mutta eihän meidän jenkkisänky mahtunut sinne kunnolla. Siitä tuli siis Jessin huone, josta näkee koko Tampereen keskustan. Näkyi raketitkin oikein mukavasti :) 

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille ja palailen paremmalla aikaa postauksien äärelle :)