Raskaudesta kertominen

Se on samankaltainen tunne kuin pienenä saadessasi uuden hienon barbien.

 Mahan pohjassa kutittelee ja jännittää suunnattomasti.

Sydän pamppailee ja tekee mieli hyppiä seinille.

 Miten luonnollinen ja ihanan asian kertominen voi jännittää niin paljon?

 Pelätäänkö toisen reaktiota asiaan vai omaa valmiutta vanhemmuuteen?

Onko syynä netissä paljon paheksuntaa saaneet nuoret äidit? 

Paheksunta jotai ei tahdo itselleen?

Toisaalta haluaisi huutaa asiasta koko maailmalle, mutta menettämisen pelko jyrää innokkuuden alleen. 

Mitä jos kerron liian aikaisin ja tapahtuukin jotain kamalaa?

 Kuitenkin haluaisi jakaa tiedon mahdollisimman monen kanssa mutta miten...

Kuva Mtv3.

Poikaystävälle?

Omalla kohdallani en tiennyt miten kertoa poikaystävälleni. En saanut edes sanoja suusta, koska pelkäsin reaktiota. Haluaisiko hän että tehtäisiin abortti vai olisiko hän valmis isäksi. Yritin vain sopertaa suustani ulos että testi oli positiivinen, mutta pelko ja jännitys muutti sanat aivan mössöksi. Keskustelimme asiasta heti ja punnitsimme eri vaihtoehtoja. Kummallakaan (ainakaan tietääkseni) ei käynyt abortin harkinta mielessäkään, siitä kuitenkin mainittiin ohi mennen. Pohdimme yhdessä sitä mitä pitäisi tehdä tulevaisuuden suhteen, toisella opinnot kesken ja toisella alkamassa kuntoutus. Mietimme että elämäntilannetta katsoen lapsen tulo olisi huono. Itse vain mietiskelin erään suomalaisen tv ohjelma sanoja, että "vauvat eivät pyydä lupaa, ne vain tulevat". Pari päivää sulattelimme asiaa kunnes kumpikin sai taottua päähänsä että totta se oli.

Vanhemmille?

Toinen juttu olikin sitten vanhemmat. Halusimme kertoa heti, mutta koska, miten, millaisessa tilanteessa?
Poikaystävän vanhemmat

Ensimmäsenä vuorossa olivat poikaystäväni vanhemmat. Luulin että kuolisin, sekä jännitykseen että vanhempien reaktioon asiasta. Pelkäsin erittäin negatiivista palautetta, koska olimme tunteneet hieman alle vuoden ja omaan päähäni oli takoutunut ajatus siitä että seurustellaan ainakin se 5 vuotta, ennen kuin suunnitellaan perheen lisäystä. Ensin vuorossa oli tuleva mummi. Poikaystäväni alkoi pohjustamaan kertomusta hitaasti sillä että menkat oli hieman myöhässä olleet ja että testikin haettiin apteekista. Tuloksena oli positiivinen ja nyt olisi lapsi syntymässä seuraavana vuonna. Yllätyksenä vastaanotto olikin erittäin iloinen, positiivinen ja innostunut (mikä helpotus). Jännitys laimeni hieman ja seuraavaksi oli tulevan ukin vuoro. Asia kerrottiin samanlailla ja reaktio ei ollut aivan yhtä innostunut kuin mummilla, mutta ei kuitenkaan negatiivinen, enimmäkseen erittäin hämmentynyt.

Kuva SafetyWeb.

Omat vanhemmat?

Omia vanhempiani en jännittänyt paljoa, lieneekö syynä se että ei olisi ensimmäinen kerta yllättäville uutisille. Oma tapani ei ole pahemmin valmistaa ketään tulevaan. Jos jotain tapahtuu, töksäytän sen ilmoille kuin sen että minulla on nälkä. Ensin kerroimme äidilleni. Poikaystävääni jännitti, minua vain alkoi melkein naurattamaan. Äiti laitteli tiskejä keittiössä ja kertoi kuinka koirani oli hienosti ollut mummulla hoidossa. Sanoin että mummuista puheen ollen, äidistäni tulisi oikea mummu. Äiti oli aivan innoissaan ja herjalla jo heitti poikaystävälleni että tapanko heti vai huomenna. Halit jaettiin ja äiti kipitti innoissaan hakemaan vanhoja vauvan vaatteita vaatehuoneen kätköistä. Sitten pitikin kertoa isille, joka sujui sekin hyvin. Äiti oli niin innoissaan että kertoi melkein koko asian minun puolesta. Yritimme kovasti pähkäillä isille isoisä nimityksiä, mikään vain ei tuntunut luontevalta, vaarit, papat, ukkelit ja muutkin käytiin läpi eikä sopivaa tuntunut löytyvän. 

Molempien vanhemmat ottivat asian hyvin, ja ovat valmiita auttamaan tarvittaessa melkein kaikessa.

Sisarukset?

Kummankin sisaruksille kerrottin heti vanhempien jälkeen. Heille oli jotenkin paljon rennompi kertoa, asia et ollut enään niin kauhean virallinen ja vakava vaan ihan hymyssä suin kerroimme. Ainakaan omalla kohdallani ei jännitystä ollut tässä tilanteessa, joka teki siitä paljon helpomman. Oma pikkusiskoni tokaisi heti että "koska muutan pois", koska hän himoitsee huonettani.

Kuva Nuorten ystävät.

Sukulaiset?

Emme odotelleet kovinkaan pitkään sukulaisille kertomisen suhteen. 

Omaan lähisukuni koostuu äidin vanhemmista ja tätini perheestä. Kerroin äidin vanhemmille ja kummitädille samana päivänä kuin omalle perheelleni. Kerroin mummulleni että hänestä tulee isomummu. Äidin vanhemmat olivat innoissaan ja luulivat aluksi asian koskevan kihlautumista. Kummitätini oli iloinen, mutta varoittele mahdollisista vastoinkäymisistä. En kokenut asiaa enään kovin jännittävänä, ainoastaan iloisena.

Poikaystäväni suku sai tietää asiasta puhelimen välityksellä sekä hänen vanhempiensa kautta. Tarkemmin en ole asiasta perillä että kuka tietää ja mitä. Itse en ole osallistunut tähän kertomiseen ollenkaan.

Ystävät?

Itselläni vain 4 ystävää tietää tällä hetkellä asiasta ja poikaystävälläni myös vain 5. Sitä jännityksen määrää kun kerrot jollekin ystävällesi. Huh, se tunne mahanpohjassa on aivan älytön. Itse on 90% innoissaan ja 10% pelkää reaktiota. Tähän menessä reaktiot ovat olleet iloisia ja ihmetystä täynnä. Ystävien suhteen olen halunnut pitää asian vielä salassa, kun mahakaan ei vielä pullota. En kuitenkaan vielä halua että asia leviää ja perättömiä juoruja alkaa leviämään. Uskon että kohautan ihmisiä facebookin kautta lisäämällä yllättäen jonkin ultrakuvan tai kuvan kasvaneesta vauvamahasta. Kerron jollekin silloin kun siltä tuntuu, mutta kun ajatus kertomisesta edes vilahtaa mielessä, alkaa heti jännittämään. Toisaalta ärsyttävää kun ei voi sitten normaalisti olla. Silloin teen tämänkin blogin ihan nimellisesti ja kasvokuvien kanssa. Sitten kun olen ihan 100% valmis huutamaan sen kasvojen kanssa maailmalle.

Kuva Terve.fi

Tämä blogi on itselleni tapa purkaa ajatuksia ja jännitystä.

Päätin että julkistan ajatukseni, mutta vielä nimettömästi. 

Tämäkin jakaa varmasti mielipiteitä, mutta niinhän ne kaikki asiat.

Jotenkin paljon helpompaa kertoa asiasta näin. 

Tähän blogiin kirjoittaminen ja ajatusten julkistaminen ovat kaiketi jonkinlainen tapa totuttautua ja huutaa maailmalle ihanasta elämää muuttavasta asiasta.